Loppumatka

Hullu minibussikuski vei meidät lyhyen rantaloman jälkeen sisämaakaupunki Gjirokastëriin. Sarandëën asti matka oli yhtä nautintoa, mutta siellä menimme sisään kuvassa näkyvään menopeliin. Mikäli henkenne on teille kallis, älkää koskaan nousko tähän tuontiautoon. Me onneksi selvisimme perille.

Gjirokastërin ominaispiirre on kiven käyttö rakennusmateriaalina ja sen historiallinen keskusta linnoineen löytyy UNESCON maailmanperintöluettelossa.

Seuraava minibussi vei meidät taas Tiranaan,

josta jatkoimme samoilla istumalihaspuutumuksilla kohti pohjoista Shkodëria.

Shkodër sijaitsee aivan Montenegron rajalla ja siellä vierailee suht paljon turisteja. En juurikaan kuvannut kaupunkia, mutta nämä löytyivät kännykästä.

Kaksi viimeistä yötä olimme tutussa Tiranassa jännittämässä jälkijäristyksiä, joita ei tullut.

 
Matka kesti 14 yötä ja rahaa kului noin 47€ per henkilö per vuorokausi. Tuo summa sisältää kaiken muun paitsi lentoliput (lentolippuineen päiväkulutus oli noin 69€). 

Söimme lähes joka päivä kaksi kertaa ravintolassa

ja yövyimme keskihintaisissa majapaikoissa. 

 
Jos haluaa oikein halvalla matkustaa, niin meidän kuluista on helppo nipistää neljännes ja kunnolla nuukailemalla rahaa menee puolet vähemmän. 

Me käytimme lekimme näin:

• Majoitukset 47 %
• Ravintolat (ruoat + normaalit ruokajuomat) 25 %
• Huvit (museot, rantatuolit, veneretki, köysirata) 7 %
• Bussit 6 %
• Ostokset 2 %
• Sormien välistä valui 13 % (kahvilat, kaupat, jäätelökojut, mahdollisesti yksi taskusta pudonnut isohko seteli)

Sen pituinen se.

Sazan järisytti mieltä

Luonto on voimistellut viime päivinä aktiivisesti Albaniassa. Ensin se venytteli mannerlaattojaan 5.6 magnitudin voimalla. Seuraavaksi samoille alueille tuli kunnon vahinkoja aiheuttanut rankkasade. 

https://earthquake.usgs.gov/earthquakes/eventpage/us60005lrf/map

Meillä oli onnea, koska veneilimme maanjäristyksen aikaan Vloren edustalla.

Emme tienneet tärinästä mitään ennen kuin ulkoministeriö kertoi siitä meille. Tällaisten tilanteiden vuoksi kannattaa tehdä matkustusilmoitus.

Seuraavana yönä jälkijäristys ilmoitti itsestään 10. kerroksen kämpässämme. Se oli vaaratonta huojuntaa, mutta tottumattomalle hyvin pelottava hetki.

Varsinaisen järistyksen aikainen veneretkemme suuntautui saarelle nimeltään Sazan. Se on vanha sotilastukikohta, jonka bunkkereista käsin oli määrä puolustautua länsivaltojen hyökkäystä vastaan. Kun vanha järjestelmä romahti 1990-luvun alussa, saaren sotilaskäytölle ei ollut enää tarvetta. Sazan tyhjeni ja rakennukset jätettiin rappeutumaan. Muutaman viime vuoden ajan paikkaan on päässyt tutustumaan yksityisten järjestämillä veneretkillä. Rakennuksille ei ole tehty mitään sotilaiden poistumisen jälkeen ja niihin sisälle menemistä ei ole estetty.

Koulu

Luokkahuone

Teatteri / juhlasali

Ilmeisesti ruokala, koska luukun takana on keittiö

Keittiö

Juomavarasto

Suomen ja Albanian upseerit ja herrasmiehet lienevät samaa maata

Näkymä tukikohdan asunnosta

Albaniassa on hyvin toimiva yksityinen joukkoliikenne. Aikatauluja on aika vaikea saada selville, bussiasemia ei oikeastaan ole, mutta kyyti hoituu aina. Useimmin parinkymmenen hengen pikkubussilla, johon voi hypätä kyytiin, kun sellainen kohdalle sattuu.

Siirryimme yhdellä pikkubusseista Vlorelsta Dhermiin. Sieltä löytyy monta kirkasvetistä, ja näin syyskuussa rauhallista, poukamaa.

 

Äkkilähtö Tiranaan

Blogi on uinunut viimeiset matkat. Nyt se herää horroksestaan, koska matkakohteeksi valikoitui etukäteen eksoottiseksi ajateltu Albania ja naapurimaansa Montenegro.

Tirana oli ennakko-odotuksissa hieman ankea ja betonisen harmaa paikka. Todellisuus osoittautui värikkääksi ja täynnä kahviloita olevaksi eurooppalaiseksi kaupungiksi. Ei Tirana toki mikään Tukholma ole, muttei myöskään 1980-luvun DDR.

Sivukujilta ryömii silti esiin 1990-luku.

 

Perinteet ovat yhtä keskeisesti esillä kuin Mannerheimin ratsastajapatsas Helsingissä.

Albanialla on surullinen (lähi)historia, josta muistoina ovat esimerkiksi maata 1944-1985 hallinneen diktaattorin, Enver Hoxhan, rakennuttamat vajaat 200 000 bunkkeria. Hoxha oli omia kansalaisiaan murhannut vainoharhainen hullu.

 

 

 Hoxhan murhaamia ihmisiä.

Nykyään Tiranassa on onneksi leppoisaa ja lämmintä.

Ruoka ja juoma on Albaniassa herkullista ja suomalaisittain lähes ilmaista. Maa on pieni ja matkustaminen sen sisällä ei maksa käytännössä mitään. Busseissa on rahastajat, jotka tuovat liput ja noutavat jonkun ajan päästä rahat.

Budjettimatkailijan on mahdollista vuokrata 3h+k kattohuoneisto merinäkymin esimerkiksi rannikkokaupungista Vloresta.

Suihkut ei aina ole Suomen tasoa, mutta meri on +25, joten mitä väliä.

Albania on tehnyt vaikutuksen. Ehkä tästä maasta on pakko jäädä ottamaan selvää ja mennä vasta ensi kerralla Montenegroon.

Yhdeksän yötä Lissabonissa

Nousimme runsas viikko sitten bussista ja astuimme Lissaboniin.

Sintran lisäksi (ks. aikaisempi päivitys) teimme päiväretken Costa da Caparicaan, joka on paikallisbussimatkan päässä oleva rantapaikka.

Lissabon on tuttu kaupunki, joten siellä voi vain kuljeskella, katsella ja nautiskella.

Tulimme aamuyöllä Suomeen. Seuraavaa matkaa odotellessa, kiitos ja näkemiin.